Tämä blogi on tullut tiensä päähän. Tarina jatkuu samalla nimellä osoitteessa uusiajanlasku.blogspot.com .

Olen jo jonkin aikaa pohtinut, että olisi hienoa saada blogista nätimpi ja lisäillä kuvia. Kumpaakaan en vuodatuksen pohjalla osannut tehdä, mutta bloggerissa onnistuu. Muutenkin tuntuu, että tuosta keskenmenosta alkanut tie on nyt tullut jonkinlaisen siirtymän yli. Tämän blogin viimeinen bloggaus on hiukan muokattuna tuon uuden blogin ensimmäinen bloggaus. Tervetuloa uuteen blogiin, varoituksena mainittakoon että uuden blogin teema on "ärsyttävän onnellinen vanhemmuusblogi". 

Olen pohtinut tätä blogikirjoittelua. Melkein jo päätin lopettaa koko blogin (koska ei ole enää mitään valitettavaa), mutta nyt pyörsin päätöseni ja ajattelin kirjoittaa siitä kaikkein vaikeimmasta aiheesta: äitiyden onnesta. 

Olen onnesta soikeana. En ole eläissäni ollut näin onnellinen. Kaikkeen muuhun olin valmistautunut, mutta en tähän. En sovi tunnemaailmani kanssa mihinkään laatikkoon. Mielikuvieni tarjoamat vaihtoehtolaarit ovat kolminaisuuksia tyyliin koliikki-univaje-vauvan seinäänheitto-olo, persereiän repeämä-masennus-psykoosi tai vauva-joka-ei-ole-sekuntiakaan tyytyväinen muuta kuin äidin sylissä. No okei, tuo viimeinen ei ole kolminaisuus, mutta you get thö picture. Löytyy mielikuvistani toisenlainenkin maisema vanhemmuudesta: pastellisävyinen, tärkättyyn mekkoon pukeutunut 50-luvun madonna, jonka elämän täyteys on äitiys ja joka ei koskaa tahdo eikä kaipaa mitään muuta. 

Oma tämänhetkinen ja -astinen kokemukseni äitiydestä ei sovi ollenkaan näihin. Äitiys ei ole niin kokonaisvaltaista, että se läpäisisi päivän joka hetken ja sekunnin. Ei ollenkaan, hetkittäin unohdan että minulla on lapsi. Tai enhän minä sitä unohda-unohda, mutta on paljon aikoja kun ajattelen iloisesti jotain muuta enkä pode ollenkaan huonoa omaatuntoa siitä, etten keskity täysillä lapseeni. Olen edelleen sitä kaikkea mitä olen, vaikka olen äiti. Äitiys ei maalannutkaan kaikkien muiden olemassaoloni aspektien päälle jollain ankealla harmaalla väsymyksen ja näivettymisen maalilla, vaan lisäsi vähän glitteriä reunuksiin. 

Huomaan, että siitä onnesta kirjoittaminen on jotenkin vaikeaa. Ihan oikeasti nykyään on poliittisesti korrektia valittaa vähistä yöunista ja nyrpistää nenää vauvan kakalle ja rutista kaikesta loasta mikä lapsenhoitoon liittyy, kuvainnollisesti ja konkreettisesti. Se, mikä ei ole poliittisesti korrektia, on onni ja autuus. Että synnytys oli mielettömän hieno kokemus, ehkä hienoin ikinä. Vahvisti parisuhdettakin vielä. Lapsi on tyytyväinen ja ihana ja mä rakastan sitä ihan mielettömästi. Imettäminen sujuu ja juu, maitoa riittää puklattavaksi asti, mutta sitä ei kuitenkaan tule niin vauhdilla että vauva tukehtuisi. Se kakkakin on minusta oikeastaan ihan söpöä, puhumattakaan lapsen hymyistä ja jokaisesta pienestä opitusta asiasta. Pieni, mutta selvästi kasvanut pää rinnallani. Katse, joka tapittaa minua valtavalla intensiteetillä. Pieni ja iso mieheni sylikkäin iltaisin. Ihanan värikkäät hyvän ekologisen omantunnon kestovaipat. Ja minä, joka en koskaan ikinä leikkinyt nukeilla, puen lapseni päälle pienoisia vaatteita sydän pakahtuen paketin ihanuudesta.

Minusta ei olekaan bloggaamaan nasevan purevasti vauva-arjen ikävistä kommervenkeistä. Kun rehellisesti sanottuna ei meidän arjessa ole ollut mitään ikävää. Olen niin onnellinen, että jos annan itseni tuntea sen kokonaan, itkettää. Ja pelottaakin. Suomalainen pessimismi ja lapsuuden oppi - "itku pitkästä ilosta" - muistuttaa itsestään. Että jos nyt menee hyvin, niin odotapas vaan kun se saa hampaita / tulee uhmaikään / jää kiinni tupakasta / saatte toisen lapsen, kyllä sitten varmasti kaikki menee persiilleen kun nyt ei ollut. 

Minä osaan olla äiti. Se on suurin yllätys. Minä olen äiti. Olen, enkä ikinä tahdo olla olematta. Tämä rooli sopii minulle luonnostaan, juuri nyt oli oikea aika saada tämäkin rooli. Paras rooli, mutta ei koskaan ainoa. Rooli, jolle olen juuri nyt antautunut täysillä, mutta joka vain ahdistaisi jos minulla ei olisi ammattia johon tiedän voivani palata. Ja jos en olisi sitä kaikkea muutakin mitä olen. Minä osaan olla äiti. Minä tahdon olla äiti. Minä saan olla äiti. Jeee!

En edelleenkään ole lääketieteen ammattilainen, mutta ajattelin jotain kokemuksia jakaa hormonikierukasta. Minulla on siis ollut sellainen jo aiemmin ja tänään laitettiin toinen. 

Plussat:

- varma (99%) ehkäisykeino, jota ei tarvitse muistaa viiteen vuoteen

- kuukautisia usein niukentava, monella jäävät kokonaan pois 

- edellisestä seuraa alhaisen hemoglobiinin nousu

- jos pillerit ja muut hormonaaliset ehkäisykeinot ei sovi, voi mirena silti vielä sopia

- mirena vaikuttaa munasarjojen toimintaan vähemmän kuin pillerit, jolloin poistamisen jälkeen saattaa olla helpompi tulla raskaaksi kuin pillereiden lopettamisen jälkeen. 

Miinukset:

- suolainen 165€ hinta on tosi paljon kokeilla jotain minkä sopivuudesta ei voi olla varma

- kuukautisten poisjäännin sijasta voikin olla tiputteluvuotoa ja vatsakipuja kuukausia

- asettaminen sattuu jonkin verran, voi kai sattua paljonkin (mulla tosin ei, mutta olen lukenut)

- sivuvaikutuksina voi olla kaikki samat kuin pillereistäkin - paino, iho, mieliala muutosten alla.

 Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa kestovaippailusta. Jos vaikka joku pohtii, uskaltaisiko kokeilla, tai miettii syitä puolesta ja vastaan. 

Jos inhoat pyykinpesua yli kaiken, kannattaa ehkä harkita pari kertaa. Kestovaippailu aiheuttaa pyykkiä. Meillä pyörii vaippapyykki melkein joka päivä, tai puolentoista vuorokauden välein. Nyt kun olen saanut vaippavarastoa vähän lisää, ei pyykillä ole niin kiirettä. 

Yleisiä kysymyksiä kestovaippailua aloittaessa tai harkittaessa on varmaan seuraavat: Minkälaisia vaippoja? Miten paljon tarvitaan? Miten niitä likaisia säilytetään, eikö ne haise? Miten peseminen? Omalta osaltani voin kertoa seuraavaa. En jaksa avata enkä linkittää jokaista sanaa tai termiä, kato Googlesta. Eka kestovaippabloggaus kertokoon aiheesta...

Minkälaisia vaippoja ja miten paljon?

Ihan alussa meillä käytettiin eniten harsovaippoja, eli harsoa origamitaittelulla, kiinnitys näpsyllä ja päälle lanoliinilla käsitellyt villahousut kosteutta pitämään. Harsoja meillä on aika paljon, en ole laskenut, mutta jotain parikymmentä varmaan yhteensä. Harsot ovat käytettyjä puuvillaisia. Alusta on käytössä olleet myös äitiyspakkauksen taskuvaippa (merkkiä Myllymuksut. Taskuvaippa = kosteutta pitävä kuori ja kuivan tuntuinen sisäpinta, väliin tungetaan lisäksi imukerros) ja Imse Vimsen AIO (all-in-one eli imua ja kosteussulkua samassa), joka myös tuli äitiyspakkauksesta. Ovat molemmat olleet tosi hyviä vaippoja ja sopineet noin 4,5 kiloisesta asti. Ompelin itse myös pari taskuvaippaa, joista toinen jäi melkein heti pieneksi, mutta toinen on edelleenkin käytössä. Ihan alussa oli käytössä muutaman vuoden takaisen ÄP:n Imse Vimse flanelletet, mutta ne jäivät melkein heti imuteholtaan liian pieniksi. On myös yksi huutonetistä huudettu tsi (tee-se-itse) aio, jota on käytetty jonkin kerran.

Parin viikon iässä alkoi poika pissiä niin paljon, ettei harsojen imuteho enää oikein yksinään riittänyt. Silloin aloin kääriä origamiin lisäimuksi yksinkertaisen, suunnilleen origamiin jäävän neliön kokoisen yksinkertaisen flanelli-imun. Taas pelitti! Näillä tienoin ostin myös kirpparilta pienehkön taskuvaipan. Joulun välipäivinä alkoi käydä selväksi, että vaippoja tarvitaan lisää, kun en meinannut ehtiä pesemään sellaista tahtia että olisi ollut uusia vaippoja. Harsoja alkoi kulua myös pukluihin ja niitä poistui siten vaippakierrosta. Vietin pari päivää huutonetissä ja lisäksi tilasin kestovaippakaupasta kankaita. Nyt meillä on sitten suunnilleen seuraavanlainen setti kierrossa:

- läjä harsoja + neljät villahousut: 1x ruskovilla, 3x tsi. 4 näpsyä. 

(Harsoista kolme on bambuharsoja kun piti kokeilla, kun niitä niin on kehuttu, mutta ei ne ainakaan vielä ole mitenkään ihmeellisiä olleet verrattuna "tavallisiin". Melkein suurin hutiostos tähän mennessä.)

- 9 sekalaista taskuvaippaa

- 2 little lamb-merkkistä sisävaippaa imuineen ja kuivaliinoineen (näistä tykkään!)

- 1 huutonetin tsi-sisätäyttövaippa, vanha ja ryytynyt, mutta hyvin imevä. On ollut kerran yövaippana, mutta kuivuu niin kauan, että menee vain joka kolmas yö..

- 3 sekalaista AIO (ÄP:n Imse Vimse on tosi hyvä, 2 huutonetistä ostettua tsi on ihan ok)

- 7 hamppu-pötkö-imua, erilaisia, huutonetistä, itse tehtyjä

- 3 hampputaittoimua, 1 ÄP:n myllymuksut, 2 tsi

- vino pino froteeimuja, vanhoista pyyhkeistä tehtyjä

- 5 flanellitaittoimua (harsojen väliin)

- 3 mikrokuituimua

- kaksi tiimaimua

Hups. Onhan tuossa noita. Mutta nyt niitä kyllä riittääkin, vaippojen määrän puolesta ei tarttis varmaan pestä pyykkiä kuin nippa nappa joka kolmas päivä. Harsoja ja imuja voi käyttää koko vaippaiän, ja monet taskuvaipat ovat niin isoja että oleta niiden käyvän vielä kuukausitolkulla. 

Nämä ovat yhteensä kustantaneet 212 euroa ja siihen hintaan saan vielä olemassa olevista kankaista ommeltua 4 taskuvaippaa, monta hamppuimua ja mahdollisesti sisätäyttövaipan tai kaksi. Tai enemmän imuja. Lisäksi olen ommellut noin 10 kestosidettä, joilla lusin jälkivuodon. Tähän mennessä siis kestot ovat varmaan olleet kalliimpia kuin kertikset, kun yksi kertispaketti maksaa noin kympin. Aion pitää jatkossakin kirjaa, miten loppujen lopuksi asiassa käy.

Määräaikainen työsuhteeni päättyy reilun viikon päästä. En tietenkään ole käynyt töissä äitiysloman alettua, ja ajatus työstäni ja koko alasta on ollut aika kaukainen. Nyt työasiat on tuonut mieleen yksi töihin liittyvä kurssi, jonne olen menossa tässä tammikuun loppupuolella. Pari muutakin oman alan teemapäivää on paikkakunnalla tammikuussa ja ilmoittauduin molempiin aamuisissa kahvihöyryissäni. Tuntuu kivalta ajatella muutakin kuin kestovaippoja.

Maaliskuussa tuo koulutus jatkuu kaksipäiväisellä lähijaksolla. Vauvani on silloin melkein 4kk vanha, ja mietityttää, miten homma käytännössä tehdään. Koulutuspaikka on just niin kaukana että kotiin yöksi ajaminen olisi ärsyttävää, mutta ei mahdotonta. Mies ja lapsi voisivat myös mahdollisesti tulla mukaan, niin että mies hoitaisi vauvaa ja toisi minulle imetettäväksi. Ja tietysti tuohon mennessä ehdin pumpata omaakin maitoa vaikka viikoksi vauvalle. Onneksi tätä ei tarvitse päättää vielä. Samoin, onneksi töihin paluusta ei tarvitse päättää vielä mitään.

Vaikka lapseni on tuossa 5 cm päässä vieressäni, katselee lamppua ja ynisee unista yninää, en vielä edes ihan tajua että mulla ihan oikeasti on lapsi. Tuntuu samalla lailla epätodelliselta kuin joskus kun meni yläasteelle, sai ajokortin tai meni naimisiin. Se iso asia on tapahtunut, mutta minä en olekaan yhtään erilainen. Silti tuossa on pieni ihminen, joka tarvitsee minua kovasti. Niin kovasti, että mietityttää teenkö tyypille vääryyttä kun käyn leffassa. Yhden ääripään ajattelumalli kun on sellainen, ettei äidin ja lapsen kuuluisi olla puolta metriä kauempana toisistaan ekan elinvuoden aikana. Toinen ääripää onkin sitten jotain ihan muuta. Olen selvästi lähempänä tätä ekaa ääripäätä, mutta kyllä mä silti järjellä ajateltuna olen edelleen sitä mieltä että isän  ja pojan pitää saada olla kahdestaankin. Siitähän se kierre lähtisikin, kun mä en enää menisikään mihinkään kun viimeksi poissa ollessa vauva oli itkenyt aika paljon. Voi hyvin olla, että tänään kun meen muutamaksi tunniksi muualle, ei itketäkään ollenkaan. Nähtäväksi jää.

Varmaa on, että jos en koskaan mene muualle, eivät isä ja poika voi koskaan olla iloisesti keskenään. Varmaa on myös, että on kivaa istua leffassa ja nassuttaa karkkia tietäen, että saa katsoa koko elokuvan keskeytyksettä. Ja voi pukea päälleen jotain muuta kuin imetyspaidan! 

 Oli sen verran väsynyt tuo edellinen postaus, että rehellisyyden nimissä pitää kirjoittaa toinen. Tuo uudenvuodenaatto oli koko vauva-ajan väsynein päivä ihan ylivoimaisesti. Ja meillä kuitenkin nukutaan oikeasti hyvin, voin vain kuvitella millaista on elämä niillä tunnin pätkäunilla. 

00:00 Kilistämme miehen kanssa. Hyvää uutta vuotta!

01:30 Menemme nukkumaan, vauva omaan sänkyyn. 

03:00 Annan pojalle sulattamani maidon tuttipullosta ja olen iloinen, että hän nukkui näin pitkään - nyt varmasti uskallan jo seuraavalla heräämisellä itse imettää. Niska menee jumiin vieraassa asennossa. Lapsi ryystää maitonsa tyytyväisenä. On se niin ihanan helppo, kun sopeutuu tällaisiin muutoksiin, kuten tuttipullosta juomiseen. 

10:30 Nousemme sängystä pikkuhiljaa. Tähän asti on lähinnä nukuttu ja syöty, taisin vaipan käydä vaihtamassa jossain vaiheessa. 

11:00 Pumppaan maitoa ja sitä tulee ihan hurjasti, selvästi huomaa että yksi imetys on jäänyt välistä. Jännä huomata, miten se vaikuttaa.

12:00 Puhun siskoni kanssa puhelimessa.

13:00 Lähdemme kävelylle, poika kitisee aika paljon vaunuissa, ei oikein rauhoitu. Kävelemme läheiseen leffavuokraamoon ja takaisin, vuokraamme elokuvan Apinoiden planeetan synty. Kotimatkalla minua alkaa pistää kyljestä. Reippaan kävelemisen takia! Vähänkö olen rapakunnossa ja lupaan itselleni alkaa käydä ahkerasti edes kävelyllä, että saataisiin kunto nousuun.

14:00 Imetän.

15:00 Syömme mitä jääkaapin perältä löytyy. 

16:00 Roikun netissä.

17:00 Heitän vaippapyykin koneeseen.

18:00 Katsomme koko perhe yhdessä telkkaria. Tai no poika ei katso, mutta on sylissä mukana kuitenkin.

19:00 Vauva känisee, kanniskelemme häntä hiukan ympäriinsä, mies laulelee pojalle itse riimiteltyjä lauluja. Kuuntelen ihan pehmona.

20:00 Vauva nukkuu olkkarin sohvalla, aikuiset menevät kahdestaan halimaan. 

21:00 Alamme katsoa leffaa, vaipatettu ja syötetty vauva sylissä. 

22:00 Leffa jatkuu. Alussa siinä on jopa moraalista pohdintaa, loppua kohti menee rytinäksi. Ihan pätevää ajankulua.

23:00 Leffa on loppunut ja alan tehdä nukkumaanmenoa.

24:00 Olen nukahtamaisillani jo perinteeksi muodostuneessa asennossa: mahallani, käsi vauvan poskella tuttia tukemassa ja läheisyyttä viestimässä. Siihen nukahdan, kuten yleensä, ennen vauvaa. 

Huomionarvoista: Sana väsymys ei esiinny tämän päivän kertomuksessa kertaakaan.

00:00 Minä ja lapseni nukumme, mies on viettämässä iltaa kavereittensa kanssa.

01:20 Mies tulee kotiin, vauva känisee, olen tooosi väsynyt, pyydän miestä vaihtamaan vaipan, vastaus kuuluu "mullon nälkä". Vituttaa, vaihdan vaipan itse ja melkein itken silkasta väsymyksestä. Kohta kaikki olemme sängyssä ja käymme lyhyen keskustelun, jossa käy ilmi että "mullon nälkä" tarkoitti suomeksi "syön ensin, vaihdan vaipan sitten". Aurinko oli jo laskenut, mutta nukkumaan mentiin silkassa sovussa. 

02:00 Nukumme kaikki, vauva omassa sängyssään

03:00

04:00   Jossain tässä 02-06 välissä vauva heräsi, nostin hänet viereen ja imetin. Ei mitään käryä mihin aikaan tämä tapahtui. 

05:00

06:00

07:20 Vauva känisee vieressäni, imetän. Käyn vessassa, juon sängyn viereen varaamani soijajuoman nälkääni. Nukahdan.

08:00 Nukumme kaikki

09:40 Vauva känisee. Imetän ja olen ihan jäätävän väsynyt, vaikka olen nukkunut hyvin. 

10:00 Vauva känisee lisää ja tekee kakkaa, käyn vaihtamassa vaipan ja taas itkettää kun väsyttää niin. Jätän täysin virkeän vauvan puuhamatolle katselemaan kuvakirjaa ja menen takaisin sänkyyn itkemään miehen kainaloon, kun väsyttää. Tajuan, että myös kurkku on kipeä ja päätä särkee -> diagnosoin olevani hiukan flunssainen. En mä nyt muuten itkisi väsymystäni tällä lailla. Lepäilemme sängyssä, vauva jokeltelee tyytyväisenä, kunnes äänensävy muuttuu ja mies menee rauhoittelemaan tyyppiä. 

11:00 Juon kahvia ja luen lehteä, vauva torkkuu sohvalla. Kahvi vie päänsäryn ja olo paranee huomattavasti, vaikka parhaat joulusuklaat on jo syöty ja joudun tyytymään konvehtirasian jämäpaloihin. Toteamme miehen kanssa, että tämä uusivuosi saa mennä ihan matalalla profiililla, molempia väsyttää eikä huvita lähteä riekkumaan yhtään mihinkään pienen vauvan kanssa.

12:00 Olen imettänyt tovi sitten, katsomme koko perhe eilistä Voice of Finlandia ja haukumme formaattia; jos kyseessä on Voice of Finland, ei katsojillekaan pitäisi näyttää laulajien naamaa. Ärsyttävää. Pumppasin hiukan maitoa pakkaseen niin kuin olen joka päivä yrittänyt tehdä, jotta sitä olisi varalla minun humputteluiltoja varten.

13:00 Pesen kattilaa, poika nukkuu isänsä sylissä

14:00 Rötvään sängyssä, syön sipsejä ja mietin että pitäisi syödä jotain järkevämpää. Katson huippumallia haussa ja kuuntelen kun poika tuhisee sängyssään ja mietin, nukkuuko se vielä 2 minuuttia vai 2 tuntia. 

15:00 Poika nukkuu edelleen. Yritän itsekin ottaa vähän tirsoja, mies lähtee käymään kaupassa. Käyn pienessä horroksessa, mutta en osaa kuitenkaan rauhoittua nukkumaan.

16:00 Poika on vihdoin herännyt ja syönyt. Mies vaihtaa vaipan. Lueskelen jotain nettifoorumeita ja makoilen sängyssä.

17:00 Teemme yhdessä ruokaa. Kun poika alkaa känistä, nostan hänet kantoliinaan, mihin hän nukahtaa. (Juuri kun valitin, ettei kantoliinalla ole ollut käyttöä! Nyt kun poika on kuukauden ikäinen ja kannattelee päätään itse aika hyvin, toimii liina tosi paljon paremmin.)

18:00 Otamme kuvia kylään tulleesta kummista ja vauvasta. Säädän jonkin aikaa koneella kun vauva on tyytyväisenä sohvalla. Laitan kuvan vauvasta uudenvuoden tervehdyksenä muutamille sukulaisille ja ystäville, joita tiedän vauvakuvien ilahduttavan. 

19:00 Katson seitsemän uutisia toisella silmällä ja mietin että oli luultavasti tyhmää juoda kupillinen kahvia vielä iltakuuden korvilla. 

20:00 Yritän nukkua, väsyttää, mutta uni ei vaan tule.

21:00 Pelaan miehen kanssa korttipeliä, imetän toisella kädellä. 

22:00 Katsomme Amazing Racea, vauva torkkuu miehen sylissä, minä mietin houkutusta juoda uudenvuoden skumppaa.

23:00 Sulattelen maitoa pakkasesta valmiiksi ja kippaan pari annosta alkoholia, nousee päähän kivasti pitkän tauon jälkeen, poden huonoa omaatuntoa huonosta äitiydestäni kun haluan alkoholia juoda vaikka imetän ja eihän pienen vauvan kanssa saisi mitään juoda jne jne jne. Vedän pikku itkutkin aiheesta. Katsomme X-filesiä jatkoksi ja kuuntelemme/katselemme raketteja makkarin ikkunasta.

24:00 Kelaamme miten hyvä vuosi on ollut ja miten hyvin meillä kaikki on ja niin edelleen. Onnen pilvi leijuu päämme päällä. Toivotamme toisillemme hyvää uutta vuotta.

 Ensimmäisen kuukauden tavaratilinpäätös: 

Ihan aluksi eli jo sairaalassa tarpeellista:

- Imetysrintsikat. Ilmeisesti sairaalastakin saisi jonkinmoiset, mutta mulla oli omat mukana, ja laitoin ne päälle heti synnytyksen + suihkun jälkeen. Nyt mulla on neljät imetysliivit, kahdet pehmot yökäyttöön ja kahdet kaarituelliset päiväkäyttöön. 

- Lansinoh-voide rinnanpäille. En odottanut, että tissit olisivat menneet rikki, vaan läiskin alusta asti rasvaa nänneihini joka imetyksen jälkeen. Varmasti edesauttoi sitä, että vain toinen nänninpää meni rikki ja sekin vain vähän ja parani nopeasti. Minulla oli oma voide mukana, mutta sain sairaalasta myös jonnin verran. Jos haluaa olla varma, kantsii ottaa oma mukaan (sittarista saa ilmeisesti puolet halvemmalla kuin apteekista, näin olen kuullut). Nimittäin kuulin sivukorvalla osastolla viimeisenä päivänä kun hoitsut myivät eioota, että tilattu on, mutta nyt on vain Bepanthenia. Näitä kumpaakaan ei siis tarvitse pestä pois ennen kuin imettää. 

- Maidonkerääjä. Ei siksi, että maitoa tulisi ylenmäärin, vaan siksi että rikkimennyt/ herkkä nänninpää saa ilmaa ja pystyy olemaan ilman kontaktia kankaaseen. Ilmakylpykamaa siis.

- Termo-Mamma. Maidon noustessa oli kiva saada tissit lämpimään. Tosin parin ekan viikon jälkeen en enää kyseistä lämmikettä kaivannut. 

- Rintakumi. Nänninpään ollessa kovin arka, sai rintakumin kanssa helpommin imetettyä. Suojasi hiukan kipeää nänniä. 

Yllä olevista kamoista kaikki termomammaa lukuunottamatta saa kyllä sairaalastakin, mutta esim. nännikumin käyttöön suhtaudutaan vaihtelevasti ihmisen imetysasenteista riippuen. Mä nyt vaan oon sellanen, että mulla oli kaikki edellä mainitut omasta takaa mukana.

- Tutti. Meidän vauva lutkuttaa aina ja koko ajan. Ei pärjättäis ilman.

- Vaatteet ja vaipat. Jonkinlaisia tarvitaan. Meillä kestovaippaillaan päivisin, öisin on kertis. Tällä hetkellä muumivaippoja, kokoa kolme. Kakkoskoko jäi pieneksi ekan viikon jälkeen. 

- Liivinsuojat. Kestomallia. Multa ei tule maitoa niin suihkuamalla, että tarttisin kertisliivinsuojaa. Kestoja perin pinon siskoltani ja ne on olleet kovassa käytössä. Kertikset tarttuu kiinnikin, mutta kestot on olleet hyviä. Ensin suojaamassa arkaa rikkinäistä rinnanpäätä ja nyt myöhemmin osin lämmittämässä tissejä, osin suojaamassa rintsikoita ylivuotomaidolta.

- Rintapumppu. Ei kuolettavan välttämätön, mutta olen pumppaillut hiukan maitoa pakkaseen, jotta pääsen joskus paria tuntia pitemmäksi aikaa jonnekin. 

- Hoitopöytä on ollut kovassa käytössä. Nyt jo, kun vauva on kuukauden ikäinen, pystyisi vaipanvaihdon hoitamaan lattiallakin, mutta ihan ensi alkuun oli hoitopöytä ehdoton. 

- Cuplaton-tipat. Auttavat ilmavaivoihin. Yhden ison pierun sijasta tulee sarjatulella pieniä, eli siis ilma liikkuu suolistossa helpommin -> vähemmän epämukavaa vauvalle -> tyytyväisempi vauva. 

- Auton turvakaukalo. ja erityisesti siihen lämpöpussi.  Me ei tiedetty sellaisia olevan olemassakaan, kunnes nähtiin. On tuhat kertaa helpompaa heittää vauva sisävaatteissa autokaukaloon kuin pukea sille liian isoja toppavaatteita joita ei saa millään istumaan ja itku ja hiki tulee sekä pukijalle että puettavalle. Pojalle vaan lakki päähän, hanskat käteen ja villatossut jalkaan, ja sellaisena kaukaloon ja menoksi. Ihan ehdoton! Meidän lämpöpussi on halvempi malli, Prismasta ostettu Emma-merkkinen fleecemalli. 25€. Niitä kalliimpia Eisbärchen-juttujakin on olemassa, mutta ne ei kai oo ensisijaisesti tarkotettu autokaukaloon. 

- Vaunut. Niillä pääsee ulos, kaupungille, liikkeelle, jne, yms. 

- Kamera. Eihän tuoreet vanhemmat ilman pärjää. 

- Kylpyamme, on ollut käytössä muutaman kerran, mutta ei lasta ilman pystyisi kylvettämään. 

- Mummi, jonka ansiosta pääsimme kahdestaan rauhassa saunaan :) (No ei mummi ole tavara ei mutta välttämätön kuitenkin!)

- Kahvi. Ei tarvinne selvennystä.

- Äitiyspakkauksesta käytössä on tähän mennessä eniten olleet siinä tulleet kestovaipat, harsot ja makuupussi. Makuupussi oli ensin lattiallakin vauvan alustana kun meillä ei vielä ollut muuta. Pyyhe on myös tärkeä ja muutama vaatekin on sieltä jo otettu käyttöön. Lämpömittaria on käytetty kylpyveden lämpötilan mittaamiseen ja kynsisaksia vauvan kynsien leikkaamiseen. 

Sen sijaan tavaraa, jota meillä kyllä on, mutta jota ei ole vielä tarvittu ollenkaan: 

- Kantoliina (yritetty on, mutta ei oikein suju, toivon että vielä lähtisi sujumaan)

- Lelut. Lahjaksi on tullut, vielä poika ei niillä tee mitään, pikkuhiljaa sitten.

- Nenä-Frida, kuumemittari, särkylääke. Onneksi ei ole tarvittu; jos olisi, niin todella olisi tarvittu. 

LIsäksi siltä väliltä on pojan amazonas koala-riippumatto. Väitän kuitenkin että se on tarpeellinen, kun siihen on helppo iltaisin nukuttaa. Ilmankin olis pärjätty, koska noin puolet yöstä poika nukkuu mun vieressä, menisi se siinä koko yönkin. On se silti kiva, että hänet saa nostettua omaankin sänkyyn ja päikkäreitähän tuo tässä vaiheessa nukkuu missä sattuu - sylissä, vaunuissa, kaukalossa, lattialla, sohvalla, meidän sängyllä, ja joskus myös siinä omassa sängyssään. 

Kuten huomataan, ihan alkuvaiheessa äiti on tarvinnut melkeinpä enemmän kamaa kuin vauva, joka on lähinnä tarvinnut äidin ja isän tarjoamaa hoitoa. Jos en imettäisi, olisi lista todella erilainen. 

LISÄYS: En muistanut kutomaani pientä peittoa, jota on käytetty paljon. Se on noin 60x60 cm kokoinen ja melkein aina vauvan peittona kun nukkuu muualla kuin omassa sängyssään. Myöskin reissussa mukana. 

Luin yhtä bloggausta, jossa todettiin että on kiva kun vauvalle antaa lisämaitoa pullosta ja se nukkuu sitten pitempään. Yllätyin, kun huomasin oman reaktioni olevan: "Ei mua haittaa herätä neljän tunnin välein, kun kerran rintamaito on lapselle parasta". Tähän ajatukseen toki johtavat kaksi seikkaa: 1) multa tulee riittävästi maitoa ja imetys sujuu todella helposti, tissiä vaan vauvan suuntaan niin hän tarttuu ja syö 2) vauva nukkuu kuitenkin 3-4 tunnin pätkiä öisin ja on todella tyytyväinen hereillä ollessaan, eli omat voimavarat riittävät. Itsekin ennen vauvan syntymää ajattelin, että isä saisi antaa pojalle iltamaidon korvikkeesta, jolloin nukkuisi pitempään ja isällä ja pojalla olisi oma hetkensä. Niin se vain mieli muuttuu. 

Imetys on muuten oikeasti sitovaa, kun vauvasta ei voi olla paria tuntia kauempaa erossa ilman erityisvalmisteluja. Haaveilen leffareissusta, mikä on varmasti ihan toteutettavissa, mutta vaatisi kuitenkin etukäteen säätöä, maidon sulattamista jne. Taitaakin olla niin, että suurin este paria tuntia pitemmälle keikalle vauvasta erossa on kuitenkin äidin korvien välissä. Fakta on, että tykkään imettämisestä. Kun se sujuu, on helppo tuntea itsensä hyväksi äidiksi. Enkä nyt todellakaan tarkoita, että korvikemutsi olisi huono mutsi, vaan että itselleni olisi ollut pienoinen kriisi ja työstämisen paikka, jos imetys ei olisi onnistunut ja lapsi kasvaisi NANnilla. 

On tosi hurjaa, että meidän vauva on jo neljä viikkoa vanha. Kuukaudessa on jo tottunut siihen, että meillä on vauva; vaipanvaihdot ja pyykinpesemiset, nukkumiset, syömiset, vaunu-ulkoilut ja autoilut sujuvat jo tottuneesti. Seuraava bloggaus voisikin olla aiheesta "mitkä vauvatuotteet ovat tehneet arjestamme helpompaa". 

Pienen vauvan kanssa sitä asennoituu niin, että elämästä tulee sotkuista. En siis ole pätkääkään yllättynyt, että olen jatkuvasti hieman maidontuoksuinen, paitani olkapäällä on puklutahra ja onpa päälleni kakattukin oikein kaaressa. Se nyt vaan on sellaista tässä vaiheessa. Oman vauvani eritteet eivät myöskään ole vielä herättäneet minussa mitään ällöreaktioita - onhan se sinappi aika inhan näköistä, mutta ei se minun nenääni juurikaan haise.

Yllätyksiä on kuitenkin tullut, mutta niissä yllättävintä on ollut se että ne ovat olleet mukavia yllätyksiä. Suurin yllätys on oikeastaan se, millaisen lumipalloilmiön kestovaippailu on saanut aikaan.

Meillä kestovaippaillaan melkein kokonaan. Vain öisin käytämme kertsejä. Suurimmaksi osaksi meillä käytetään harsovaippoja, joiden päälle laitetaan lanoliinilla käsitellyt villahousut, jotka pitävät kosteuden sisällä mutta ovat kuitenkin hengittävät. Meillä on myös sekalainen seurakunta muita kestovaippoja, pari all-in-one-vaippaa ja muutama taskuvaippa sekä muutaman vuoden takaisen äitiyspakkauksen imse-vimse newborn-settejä. Poika tosin on jo niin iso ja pissii niin paljon, että nuo newborn-mallit ovat aivan liian pieniä ja harsojakin täytyy jo vaihtaa aika tiuhaan tahtiin. Motiivina kestovaippailuun meillä on ihan puhdas rahan säästö (ja hiukan sekin, että kestot ovat niin kivan näköisiä). 

Suurin ihmetyksen aihe monelle kestovaippailussa on likaisten vaippojen säilyttäminen. Meillä on hoitopöydän vieressä ämpäri, jossa on vanha tyynyliina pussina.  Ämpäri on ihan ilman kantta, eikä silti haise. Sinne nakkaan likaiset vaipat - kyllä, huuhtomatta ja mitenkään käsittelemättä - ja sitten kippaan koko satsin pyykkikoneeseen keskimäärin joka toinen päivä. Maitokakka jättää joskus värijälkiä, mutta kyllä vaipat tulevat oikeasti puhtaaksi. Samaan kuudenkympin koneelliseen menevät myös vauvan vaatteet, minun kestoliivinsuojani (kertakäyttöiset tarttuu kiinni, auts) ja myös minun kestositeeni.

Kestositeet olivat eka lumipalloilmiö. Ompelin pari taskuvaippaa itse. Kankaita jäi sen verran, että askartelin niistä pienen läjän kestositeitä itselleni ajatellen jälkivuotoa. Alun rrrrrunsaan vuodon niukennuttua olen käyttänyt pelkästään kestositeitä. Suureksi yllätyksekseni ne ovat tulleet pyykissä tahrattomiksi, vaikken ole liottanut tai huuhdellut tai mitään. Voin kertoa, että alapää kiittää. Olisin saanut pomminvarmasti hiivatulehduksen jos olisin hautonut muovissa itseäni nämä kolme viikkoa. Ja kun eritebloggauksesta on kyse, juhlitaan nyt sitäkin että jälkivuotoni on käytännössä jo loppunut kolmen viikon jälkeen! Olin ihan varautunut että mä olen niitä joilla se kestää 10 viikkoa.

Seuraava lumipalloilmiö: Koska meillä kuitenkin pestään pissakakkapyykkiä, ei se haittaa että sitä tulee hoitopöydältäkin. Olen kehunut poikaa alusta asti, kun hän on pissinyt hoitopöydällä tai tehnyt kakat - samoja vaippaimuja pidetään vaihtaessa pyllyn alla ja nakataan siihen samaiseen ämpäriin. Jossain vaiheessa aloin antaa äänimerkkiä "psspss" kun hän pissasi. Sitten aloin antaa samaa äänimerkkiä lavuaarilla pyllynpesun yhteydessä. Tämä on johtanut siihen, että meidän kolmen viikon ikäinen poika ei ole kahteen vuorokauteen kakannut vaippaan, mutta kylläkin neljä kertaa vessan lavuaariin ja kaksi kertaa hoitopöydälle. Olen todella yllättynyt siitä, miten pienenä tyyppi ottaa vastaan vanhempien palautetta. Odotan mielenkiinnolla, onko tämä vain joku ohimenevä vaihe vai jatkaako tyyppi samalla linjalla.

Lisättäköön vielä, ettei tämä ole mitään vessahätäviestintää, koska en seuraa poikaa sillä silmällä että "koska sen suupieli kääntyy niin että sillä ehkä olisi pissahätä". Vessassa käydään silloin kun vanhempien mielestä on hyvä aika. Lisäksi poika tekee asiansa lavuaariin myös silloin kun isä on pesemässä pyllyä, eli tämä ei ole mitenkään vain äidin projekti (niin kuin vessahätäviestintä usein on). Fakta on kuitenkin, että pojan pylly ei punoita tippaakaan ja vanhemmat ovat ylpeitä taitavasta vauvastaan. 

Idean tähän että pientäkin vauvaa voi pissattaa/kakattaa lavuaariin sain kaveriltani, joka on pienestä asti ruokailujen jälkeen käyttänyt lastansa vessatoimissa. Tuloksena on yhden vuoden ikäinen, melkein kuiva lapsi. Oli sen verran houkutteleva ajatus, että näin kokeilemisen arvoisena. Ja palkitsevaahan tämä on, kun kerran onnistuu!