Oli sen verran väsynyt tuo edellinen postaus, että rehellisyyden nimissä pitää kirjoittaa toinen. Tuo uudenvuodenaatto oli koko vauva-ajan väsynein päivä ihan ylivoimaisesti. Ja meillä kuitenkin nukutaan oikeasti hyvin, voin vain kuvitella millaista on elämä niillä tunnin pätkäunilla. 

00:00 Kilistämme miehen kanssa. Hyvää uutta vuotta!

01:30 Menemme nukkumaan, vauva omaan sänkyyn. 

03:00 Annan pojalle sulattamani maidon tuttipullosta ja olen iloinen, että hän nukkui näin pitkään - nyt varmasti uskallan jo seuraavalla heräämisellä itse imettää. Niska menee jumiin vieraassa asennossa. Lapsi ryystää maitonsa tyytyväisenä. On se niin ihanan helppo, kun sopeutuu tällaisiin muutoksiin, kuten tuttipullosta juomiseen. 

10:30 Nousemme sängystä pikkuhiljaa. Tähän asti on lähinnä nukuttu ja syöty, taisin vaipan käydä vaihtamassa jossain vaiheessa. 

11:00 Pumppaan maitoa ja sitä tulee ihan hurjasti, selvästi huomaa että yksi imetys on jäänyt välistä. Jännä huomata, miten se vaikuttaa.

12:00 Puhun siskoni kanssa puhelimessa.

13:00 Lähdemme kävelylle, poika kitisee aika paljon vaunuissa, ei oikein rauhoitu. Kävelemme läheiseen leffavuokraamoon ja takaisin, vuokraamme elokuvan Apinoiden planeetan synty. Kotimatkalla minua alkaa pistää kyljestä. Reippaan kävelemisen takia! Vähänkö olen rapakunnossa ja lupaan itselleni alkaa käydä ahkerasti edes kävelyllä, että saataisiin kunto nousuun.

14:00 Imetän.

15:00 Syömme mitä jääkaapin perältä löytyy. 

16:00 Roikun netissä.

17:00 Heitän vaippapyykin koneeseen.

18:00 Katsomme koko perhe yhdessä telkkaria. Tai no poika ei katso, mutta on sylissä mukana kuitenkin.

19:00 Vauva känisee, kanniskelemme häntä hiukan ympäriinsä, mies laulelee pojalle itse riimiteltyjä lauluja. Kuuntelen ihan pehmona.

20:00 Vauva nukkuu olkkarin sohvalla, aikuiset menevät kahdestaan halimaan. 

21:00 Alamme katsoa leffaa, vaipatettu ja syötetty vauva sylissä. 

22:00 Leffa jatkuu. Alussa siinä on jopa moraalista pohdintaa, loppua kohti menee rytinäksi. Ihan pätevää ajankulua.

23:00 Leffa on loppunut ja alan tehdä nukkumaanmenoa.

24:00 Olen nukahtamaisillani jo perinteeksi muodostuneessa asennossa: mahallani, käsi vauvan poskella tuttia tukemassa ja läheisyyttä viestimässä. Siihen nukahdan, kuten yleensä, ennen vauvaa. 

Huomionarvoista: Sana väsymys ei esiinny tämän päivän kertomuksessa kertaakaan.