Luin yhtä bloggausta, jossa todettiin että on kiva kun vauvalle antaa lisämaitoa pullosta ja se nukkuu sitten pitempään. Yllätyin, kun huomasin oman reaktioni olevan: "Ei mua haittaa herätä neljän tunnin välein, kun kerran rintamaito on lapselle parasta". Tähän ajatukseen toki johtavat kaksi seikkaa: 1) multa tulee riittävästi maitoa ja imetys sujuu todella helposti, tissiä vaan vauvan suuntaan niin hän tarttuu ja syö 2) vauva nukkuu kuitenkin 3-4 tunnin pätkiä öisin ja on todella tyytyväinen hereillä ollessaan, eli omat voimavarat riittävät. Itsekin ennen vauvan syntymää ajattelin, että isä saisi antaa pojalle iltamaidon korvikkeesta, jolloin nukkuisi pitempään ja isällä ja pojalla olisi oma hetkensä. Niin se vain mieli muuttuu. 

Imetys on muuten oikeasti sitovaa, kun vauvasta ei voi olla paria tuntia kauempaa erossa ilman erityisvalmisteluja. Haaveilen leffareissusta, mikä on varmasti ihan toteutettavissa, mutta vaatisi kuitenkin etukäteen säätöä, maidon sulattamista jne. Taitaakin olla niin, että suurin este paria tuntia pitemmälle keikalle vauvasta erossa on kuitenkin äidin korvien välissä. Fakta on, että tykkään imettämisestä. Kun se sujuu, on helppo tuntea itsensä hyväksi äidiksi. Enkä nyt todellakaan tarkoita, että korvikemutsi olisi huono mutsi, vaan että itselleni olisi ollut pienoinen kriisi ja työstämisen paikka, jos imetys ei olisi onnistunut ja lapsi kasvaisi NANnilla. 

On tosi hurjaa, että meidän vauva on jo neljä viikkoa vanha. Kuukaudessa on jo tottunut siihen, että meillä on vauva; vaipanvaihdot ja pyykinpesemiset, nukkumiset, syömiset, vaunu-ulkoilut ja autoilut sujuvat jo tottuneesti. Seuraava bloggaus voisikin olla aiheesta "mitkä vauvatuotteet ovat tehneet arjestamme helpompaa".